Momoon asti hauskinta on ollut kun Anjan (nti Fusin) inspiroimana sain säveltää ja sovittaa musiikin Metropolian ja meidän Loppukiriläisten yhteiseen projektiin ”Niskavuoren nuori emäntä”.
Nyt olen päässyt oikein kunnolla näyttelemään ja se on ollut ihanaa. Eikun johdolla pystyy unohtamaan itsensä ja yhä enemmän syventymään krouvin emännän, Ninan, rooliin.
Improvisaatiotehtävät joita aina teemme harjoitusten alussa, muodostuvat yhä todemmiksi ja rooliin siirrettäviksi, vaikka vielä en olekaan täysin päässyt osaani kiinni. Nythän vasta alkaa intensiivisin harjoittelujaksomme.
Huomaan myös teatteriesityksissä "kaupungilla" että improvisaatiojaksot syventävät ja keventävät näytelmiä ja myös kuinka riemastuttavaa oli 70-luvun alussa tutustua näihin uusiin kontaktiharjoituksiin.
Kontaktiahan tämä näytteleminen on. Kontaktia itseen, rooliin ja myötänäyttelijöihin. Kaikesta näistä syntyy Momon intensiteetti ja rikkaus.
Ah, miten pidän tästä työstä!
- Terhikki Sumari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti