Kulttuuriratikan kokemuksia Sannan ja Anjan näkökulmista, olkaapa hyvät!
___________________________________________________________
___________________________________________________________
Kulttuuriratikka
Meinasin myöhästyä sinä päivänä, kun menimme esiintymään kulttuuriratikkaan. Juoksin ratikkapysäkille ja samaan aikaan ratikka saapui. Jos olisin päässyt koulusta hetkeäkään myöhemmin, olisin myöhästynyt.
Kaikki muut olivat jo paikalla, joten nousimme ratikkaan. Monet olivat jo laittaneet rooliasut päälleen; mitähän hulluja ihmiset luulevat meidän olevan! Aloimme harjoitella esitystämme. Aikaa vuorosanojen harjoitteluun sun muuhun oli aika lyhyt aika, mutta kaikki olivat oppineet ne hyvin. Itselläni tosin oli todella lyhyet repliikit. ”Tule. Mennään Mestari Horan luo. Kulje hitaasti.” Ei siis kovin paljon opeteltavaa, sillä lausun nuo repliikit muutenkin esityksessä.
Saavuimme pian pysäkille, jossa meidän piti jäädä pois, ja lähdimme kävelemään kulttuuriratikan pysäkkiä kohti. Kello oli vähän, ilma oli kylmää, mutta loppujen lopuksi odotusaika meni leppoisasti. Mitä nyt vähän jännitti. Mutta pääsinpähän kiillottamaan Momon saappaita!
Eikku väitti, että häntä jännitti paljon enemmän kuin meitä. Mikä voi kyllä olla tottakin. Ja sitten se kulttuuriratikka tulla körötti siihen eteemme. Se oli ihan mahtavan näköinen! Varsinkin ne vihreät ja punaiset (ja kaikki muut!) valot olivat ihan mahtavia! Menin ratikan perälle vaihtamaan rooliasuni. Ja sitten se esitys alkoikin.
Minun oli tarkoitus kävellä ratikan perältä hitaasti koko ajan esiintymistilaan, mutta se oli hieman hankalaa. En tiennyt, kuinka nopeasti minun olisi pitänyt edetä, sillä en oikein nähnyt enkä kuullut, missä vaiheessa esitystä oltiin. Pysähdyin sitten aina tolppien viereen, joista pidin kiinni, ja loppujen lopuksi olin ihan liian aikaisin perillä. Ei se kuitenkaan hirveästi haitannut. Eihän? No, näin sitten osan meidän esityksestämme ikään kuin katsojien silmin.
Pian oli minun vuoroni. Ei se ollut ollenkaan niin kauheata, kuin kuvittelin, vaikka se meni kyllä aika nopeasti ohi! Esityksen jälkeen oli hyvä fiilis ja jälleen kerran Eikulta sateli kehuja.
Kassiopeia kiittää!
Sanna
Kenraaliharjoitus kuutosen ratikassa (Kuvaaja: Eila Puotila)
Kätkettyjen kanssa taivaltamassa kohti estradia (Kuvaaja: Eila Puotila)
____________________________________________________________________
8.3.-11 Kansainvälinen naistenpäivä
 |
| Kampaaja Fusi (Kuvaaja: Eila Puotila) |
Kampaaja Fusi hipaisee vielä punaa poskipäihinsä
ja kohentelee blondikiharoitaan pöyhkeiksi. Kiirettä
ei ole, hän nauttii jaarittelusta ja pikkuhetkistään
Dariuksen luona. Liukkaasta kelistä huolimatta
Neiti Fusi valitsee tiukkojen legginsiensä kanssa
korkeakorkoiset jalkineet. Piikkikoroista ja kärjistä
voi olla hyötyäkin.
Kasista Fusi siirtyy Töölön halleilla kulttuuriratikkaan.
Törmää ratikassa yllättäen Momoon.
– ” Mistä sinä tänne tulit? ”
Mutta, hämmästyen huomaa:
Eija Jalkanen on ohjannut MOMO -joukkonsa harjoituskierrokselle.
Neiti Fusi irrottautuu joukosta ja haluaa nauttia naistenpäivästä.
 |
| Kampaaja Fusi ja Harmaa herra, Agentti BLW/553/c Aikapankista (Kuvaaja: Eila Puotila) |
– ” Aikapankista päivää! ”
Tykittää kolmen agentin suusta, kuin kiväärin piipusta ja Fusista on hetkessä tullut Aikapankin asiakas.
Neiti Fusin hermostunut flirttailu epäonnistuu. Ehkä ensi vuonnakin hän on..
Kylmä nauru kaikuu vielä korvissa, kun hän poistuu seuraavalle pysäkille.
Anja
