Marraskuun ensimmäisenä maanantaina joukko Arabianrantalaisia kokoontui Loppukiri-talon saunatilan olotilaan. Minua jännitti.
Nyt on helmikuun alku. Minua jännittää edelleen, mutta eri tavalla. Nyt se on innonsekaista odotusta.
Kaksi ensimmäistä kuukautta teimme improvisaatio- ja esiintymisharjoituksia. Tammikuussa aloitimme näytelmän harjoittelun. Tulevan sunnuntain harjoitusten jälkeen olemme kertaalleen käyneet lähes koko näytelmän läpi. Alkupään kohtaukset alkavat olla jo hallussa.
Muutama viikko sitten pääsimme ensimmäistä kertaa harjoittelemaan tulevaan esitystilaamme, teatterisaliin, Metropolia AMK:n Hämeentie 161:n tiloihin. Viimeistään tuohon tilaan astuminen konkretisoi itselleni kaiken. Tästä todella tulee totta! Täällä me tulemme toukokuun lopussa esittämään viisi kertaa upean kurssimme hedelmän, täyspitkän näytelmän ”Momo”.
Olin varannut tuolla lauantaille neljä tuntia harjoitusaikaa. Mietin, tulikohan varattua ensimmäiselle pitkälle harjoitukselle liian monta tuntia. Jaksavatkohan näyttelijät? Vaadinko liikaa? Kolmen ja puolen tunnin lähes tauottoman harjoittelun jälkeen pysähdyimme viimein. Kun kysyin näyttelijöiltä tunnelmia päivästä, päivä oli kuulemma ensinnäkin ollut aivan liian lyhyt ja toisekseen tauot olivat olleet ihan turhia. Toisen mokoman nelituntien olisi kuulemma voinut vetää putkeen.
Olen innoissani ja haltioissani ryhmän luovuudesta ja lahjakkuudesta, sekä siitä sitoutumisen asteesta, millä jokainen näyttelijä on mukana. Jokainen tuotannollis-teknisen ryhmän jäsen, joka on käynyt harjoituksia katsomassa, on todennut saman. Lavastaja, pitkän lapsi- ja nuorisoteatteritaustan omaava, totesi ettei koskaan ole nähnyt ryhmää, joka sanoo näin innokkaasti ”JOO!” kaikkeen ehdotettuun.
Harjoituksissa tunnelma on inspiroiva, kannustava, hyväksyvä ja innoittava. Se kannustaa ylittämään itsensä. En malttaisi enää itsekään lopettaa harjoituksia. Ilmapiiriä kuvaa mielestäni hyvin se, että kun eräänä kurjana maanantaina poljin pyörälläni liukkaalla huonosti auratulla tiellä Loppukiri-taloa kohti, ajattelin, etten voi mennä tällaisena harjoituksiin. Itkupotkuraivari-päivä, kaikki mahdollinen oli mennyt pieleen. Väsytti, suututti, kehtuutti, kaikki. Kun saavuin paikalle ja näin nuo upeat ihmiset, joiden kanssa minulla on etuoikeus työskennellä, kaikki kärttyisyyteni katosi välittömästi.
Momon tärkein teema on minulle läsnäolon merkitys. Kaikki lähtee siitä ja palaa siihen. Ihmissuhteet, ystävyys, rakkaus, hyvinvointi, onnellisuus, menestyminen elämässä. Läsnäoloa omassa elämässä, itselleen ja elämälleen. Ja läsnäoloa muille. Teatteri on myös läsnäoloa. Teatterin tekeminen on kuuntelemista ja toisen tekemistä hyväksi. Teatterissa sinun tarkoitus ei ole näyttää itse hyvältä, vaan sinun ensisijainen tehtävä on saada toinen näyttämään hyvältä. Teatterin tekeminen on itsensä unohtamista ja keskittymistä toiseen. Niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulostaa, kun helposti ensimmäiseksi mieleen nousevat diivailevat tähdet.
Mestari Hora sanoo Momolle: ”Toisinaan maailman kierrossa sattuu erityisiä hetkiä, jolloin kaikki esineet ja olennot kaukaisimpia tähtiä myöten vaikuttavat ainutkertaisesti yhdessä niin, että voi tapahtua sellaista, mikä ei olisi mahdollista ennen sitä eikä sen jälkeen. Ihmiset eivät vain ikävä kyllä yleensä osaa käyttää niitä hyväkseen, ja niin tähtihetket kuluvat usein ohi aivan huomaamatta. Mutta jos joku havaitsee tähtihetken, silloin tapahtuu maan päällä suuria.”
Minusta ohjaajana tuntuu, että seisomme tuollaisen tähtihetken äärellä. Siihen tähtihetkeen ovat tarttuneet rohkeudella ja innolla Arabianrannan omat tähdet:
Jasmin Vanha-Majamaa
Sanna Porkka
Anna-Maija Aroalho
Tuula Talvela
Terhikki Sumari
Raija Hartikainen
Beada Rouhuvirta
Marjatta Kopra
Raija Pahlman
Liisa Niekka
Anja Kekkonen
Pauliina Pääkkönen
Roosa Rauta ja
Suvi Tiisala.
Matka on vasta alussa. Lähde seuraamaan yhteistä retkeämme näiden blogikirjoitustemme myötä.
Ohjaaja,
Eikku Jalkanen
Kuvia eräistä ensimmäisien kertojen harjoituksesta
Roosa ja Anna-Maija hengähdystauolla
Tunneharjoituksia: Viha
Ylärivi (vasemmalta): Terhikki, Raija P., Anja, Sanna
Alarivi: Marjatta, Anna-Maija, Roosa, Jasmin
Yhteisirvistelyn jälkimaininkeja...
Sanna ja Jasmin olivat sinnikkäimpiä irvistelijöitä!
Ylärivi (vasemmalta): Terhikki, Raija P., Anja, Sanna, Eikku
Alarivi: Marjatta, Anna-Maija, Roosa, Jasmn
